Kelan kanssa asiointi synnyttää mitä uskomattomampia tilanteita. Erityislasten vanhemmat joutuvat nauttimaan laitoksen käsittämättömästä byrokratiasta tahtomattaan täysin rinnoin.  
 
Jos pelkän sairaan lapsen hoitotuen vuosittaisessa hakemisessa menee papereiden täyttämiseen vähintään yksi kokonainen päivä. Joillekin onnellisille käy tuuri ja he saavat tuen parille tai useammalle vuodelle kerrallaan. Mutta yleensä Kelan lääkärit haluavat vuosittaisen tilanneselvityksen, vaikka lapsella olisi miten krooninen diagnoosi tahansa.  
 
Tiedän tuttavapiiristä sellaisen autistisen pojan, jonka lääkärin lausunnossa on jo liki kymmenen vuotta lukenut "parantumaton, 100-prosenttisesti valvottava" ym, niin äiti ja lääkärit ovat Kelan kanssa hermoromahduksen partaalla, kun Kela vaatii JOKA VUOSI saman lääkärinlausunnon aina ja aina uudelleen.  
 
Meille ei myös ole tukea myönnetty ikinä muuta kuin vuodeksi, nimittäin niiltä vuosilta, jolloin on ollut olemassa oleva hoitosuhde johonkin. Kun niitä välivuosiakin on ollut välillä, jolloin ei vastaanottoaikoja ole saatu pyynnöistä huolimatta...
 
Epäilin jo viime kesänä, että minulle on syntymässä jonkinlainen vinksahtanut suhde koko laitokseen.  
Koin joutuneeni Kelan erityistarkkailuun, sillä viime vuonna taloyhtiössä oli niin suuri peruskorjaus, että joka talo vuorollaan tyhjennettiin ja siirryttiin muutamaksi kuukaudeksi evakkoasuntoon. Mutta en ole kuullut, että kukaan muu olisi joutunut tekemään kolmea asumistuen tarkistusilmoitusta viime vuoden aikana kuin minä, yleensä se tehdään kerran vuodessa tai jos tulot muuttuvat plus tai miinus 300 e/kk. Siinä se kesä meni Kelassa juostessa kun välillä vaadittiin aina uutta paperia, millä selvitettiin esim, ovatko as.kustannukset samat evakkopaikassa kuin kotona.    Naapurissa asuva nuori äiti ei joutunut kyseiseen pompotteluun, vaikka hänellekin pientä as.tukea maksetaan, minulta sen sijaan olisi tuki katkaistu kokonaan, jos en olisi ilmoituskaavakkeita lisäliitteineen toimittanut niin monta kertaa kuin pyydettiin. Aaarggh....
 
Suhteen lämpeneminen jatkui viime syksynä kun minulle myönnettiin omaishoidontuki lapsesta. Soitin Kelan valtakunnalliseen neuvontanumeroon, kerroin omht:n brutto- ja nettosummat, ja kysyin, vaikuttaako se as.tukeen, koska esim. sairaan lapsen hoitotuki ei vaikuta. Vastaus kuului, että ei vaikuta! Suurinpiirtein halkesin riemusta, koska se tuki tuntui peittävän sen puuttuvan reilun parinsadan euron rahoitusvajeen kk-budjetissamme. Iloa kesti siihen asti, kun muutama viikko sitten postiluukusta tipahti päätös TÄMÄN vuoden as.tuen tarkistuksesta. Johan oli ruennut vaikuttamaan omht! Sain tyrmistyksekseni lukea tietämättäni velkaantuneeni Kelalle talven aikana YLI 900 e liikaa maksetusta as.tuesta!
 
Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ihminen on riittävän varakas, on ihan oikein, että hän ei saa as.tukea! Mutta ensin väärä neuvo, ja on asialla sellainenkin puoli, että om.hoid.tuki on tarkoitettu korvaukseksi mahdollisista ansionmenetyksistä sairaan lapsen hoidon takia ja siis PALKKAA siitä työstä, että vaikkapa vain ajoittaiseltakin laitossijoitukselta vältytään. Se sinällään on jo mittava säästö yhteiskunnalle.  
 
Ensin palkasta otetaan suuri vero ja jos mukaan lasketaan as.tuen menetys, jää 450:n egen palkasta käteen 110 e/kk. Jos heitän hanskat tiskiin ja tyttö sijoitetaan sijaisperheeseen, saa sijaisäiti samassa tilanteessa huostaanotetun erityislapsen hoidosta liki 2000 e/kk. Mites siihen on yhteiskunnalla varaa, mutta ydinperheen tukeminen on yhtä tappelua ja senttisummien siirtelyä paikasta toiseen?  
 
Laskin huvikseni, että jos kansanedustajan 5500 euron kk-palkasta nipistettäisiin samassa suhteessa, jäisi edustajaparalle käteen vain n. 1200 e/kk.  
 
En ole vielä keksinyt, minkä instanssin puoleen asiassa kääntyisi. Tukiviidakko on niin älytön, että en yhtään ihmettele, kun vanhuksilta jää jotain heille kuuluvia sosiaalietuuksia saamatta. Parempia aikoja odotellessa saattaisi yhteydenotto Paula Risikkoon, Sauli Niinistöön, Tarja Tallbergiin tuottaa edes kuittauksen sähköpostiin, että "aihe on tärkeä ja tulemme puuttumaan siihen niissä ja niissä neuvotteluissa". Näistä tulee niin voimaton olo, mitään perustavaa laatua olevia parannuksia omaan elämäänsä on todella vaikea saada.