Tilanteen kehittyminen Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:ssä
 
Olen luonteeltani sovinnollinen, lutuinen, kovalla paineensietokyvyllä varustettu ja siksi ehkä liian hidas puuttumaan havaitsemiini vääryyksiin, voimakkaan intensiivinen ihminen. Ymmärrän, että ihminen ei pysty täyttämään Jumalan lakia, joka tiivistyy kymmeneen käskyyn. Niitäkään ihminen ei pysty täyttämään. Ihminen rikkoo Jumalan tahtoa ja Hänen käskyjään päivittäin. Näistä synneistään jokainen ihminen tarvitsee armoa ja anteeksiantamusta. Ihmisen tulee antaa anteeksi lähimmäiselle hänen erehdyksensä. Muutoin ei ihmissuhde toimi. Koin, että vaimo ei antanut minulle mitään anteeksi.  
 
80-luvulla vaimo valittiin Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:n johtokuntaan. Havaitsin, että kahdessa kuukaudessa hän hengellisti arkisia asioita. Havaitsin hänen synnintuntonsa kadonneen ja sekin vähä, joka hänellä ennen johtokuntaan valintaa oli, katosi. Koin, että hän tiiraili suurennuslasilla lähimmäisten vikoja ja laiminlöi täysin omakohtaisen kilvoittelun. Koin, että minuun kohdistuva panettelu kiihtyi sietämättömiin mittoihin. Koin, että vaimolta katosivat rakkaus, armo ja anteeksiantamus. Osoittaako tämä johtokunnassa vallitsevan lakihengen?
 
En voinut sietää jatkuvaa aiheetonta moittimista, lasten tottelemattomuuteen ja isää vastaan yllyttämistä. Halusin, että asiat on voitava puhua, selvittää ja sopia. Korostin sovinnollisuutta ja siihen pyrkimystäni erityisesti v 1988 alkaen. Koin, että vaimo moitti minua kiihtyvällä tavalla kotona, lasten ja vieraiden kuullen sekä julkisesti. V 1995 alkaen ehdoton edellytykseni oli, että hän lopettaa minun aiheettoman moittimisen. Joka kerran hän totesi, että siihen hän ei voi suostua. Minun aiheeton moittiminen, valehtelu ja kaikenlainen perättömien syytösten esittäminen minua vastaan oli hänelle avioliittoa tärkeämpää. Samalla yhdistyksen puheenjohtaja Keijo Vartiaisesta tuli hänelle omituinen yli-ihminen. Yhdessäkään perheriidassa vaimo ei pyytänyt mitään anteeksi. Ei perättömiä syytöksiä, ei mitään. Vika oli hänen mielestä yksin minussa, vaikka hän itse riidat aiheutti. Vaikka pyysin häneltä omia syntejä anteeksi, törmäsin anteeksi annettuihin asioihin uudelleen ja uudelleen. Näin hänen anteeksiantamus oli kadonnut. Hänellä ei ollut minulta anteeksi pyydettävää, mutta minuun kohdistuvaa aiheetonta moittimista ja jo anteeksi annettujen asioiden kaivelemista ja niistä uudelleen ja uudelleen minulta vaadittuja parannuksen vaatimuksia. Eikö tämä osoita hänen lakihenkisyyttä ja kovaa omavanhurskautta?Miten hänen väkivaltaisuus- ja kyltymättömyysväitteet ilmenivät?
 
Minun hellyyden ja rakkaudenosoitukseni vaimoa kohtaan hän leimasi kyltymättömyydeksi. Vaikka minun rakkaudenosoitukset olivat viattomia, sellaisia, jotka lapsetkin saattoivat nähdä. Sellaisia ovat kunnossa olevassa parisuhteessa 90-99% kaikista rakkauden ja hellyyden osoituksista. Niillä ei ole seksiin tähtäävää tarkoitusperää. Mielestäni parisuhde on sairas, jos puolisot eivät voi rakkautta ja hellyyttä toisilleen osoittaa ja jos se leimataan kyltymättömyydeksi. Missä lapset parhaiten oppivat osoittamaan rakkautta ja hellyyttä, elleivät kotona? Eikö se, että kotona vanhemmat osoittavat avoimesti rakkautta ja hellyyttä lapsia kohtaan ja lasten nähden toisiaan kohtaan (koskettelematta toistensa erogeenisia alueita) juuri parhaiten opeta rakkauden osoittamisen parhaita tapoja? Eikö naimisiin mennä juuri rakkauden tähden?  
 
Kerran poika tottelemattomuuttaan ei tyhjentänyt roskakoria vaikka olin häntä siihen käskenyt 10 kertaa. Silloin tartuin poikaa ranteesta ja kävimme yhdessä tyhjentämässä roskakorin. Tästä vaimo syytti minua väkivaltaisuudesta. Kuitenkin kyse oli normaalista ja tarvittavasta fyysisestä rajoittamisesta, ei väkivallasta.
 
Toinen poika kulki kerran serkun luota serkun luo, sisaren luota sisaren luo ja isän luo. Hän kiipesi kunkin syliin ja suuteli poskelle. 4-vuotias pieni poika. Minulle tuli kyyneleet silmiini pojan toimintaa seuratessani. Vaimo kertoi tästä tapahtumasta myöhemmin veljelleen ja esitti kantanaan, että tällä tavoin poika halusi kiusata muita! Onko vaimon näkemys terve? Mielestäni 4-vuotias ei sillä tavoin kiusaa ketään! Minun näkemykseni on, että poika koki suuressa sisarussarjassa, ettei hän saanut riittävästi rakkautta ja hellyyttä osakseen. Siksi hän näin osoittamalla itse puhtainta ja viattominta rakkautta toisia kohtaan sai sitä myös itselleen. Hellyydenkipeä pieni poika. Vaimo on lapsipsykologi. Eikö hänen, jos kenen tämä pitäisi ymmärtää? Ihmettelen, kuinka hän voi väittää, että poika halusi kiusata muita?
 
Kerran sunnuntairuoan valmistumista odotellessa ja istuessa keittiön penkillä sieppasin 5-vuotiaan tyttären syliin, kiedoin kädet hänen vatsan ympäri ja painoin posken hänen poskea vasten. Tällöin vaimo puuttui tilanteeseen: "Ei noin saa tehdä. Se on insestööristä." Siis vaimon näkemyksen mukaan isä ei saa lapsia pitää sylissä. Toinen poika, tuolloin 4-vuotias muistaa vieläkin, kuinka hän ihmetteli asiaa kahdelle veljelleen: "Kumma, miksi isä ei saa ottaa meitä lapsiaan syliin."
 
Olen maininnut edellä neljä esimerkkiä, miten alhaisia (väkivaltaisuus- ja kyltymättömyys-) syytöksiä minua vastaan esitettiin ja miten sairaan rakkaudettomuuden kautta minua tuomittiin. Voisin luetella vastaavia ja paljon hurjempia esimerkkejä lisää, mutta nämä saavat riittää.
 
 
 
Armoton nujerrus
 
Jos vaimo sanoi positiivisen sanan, ilmeni samana päivänä sen takaa pelkkä oman edun tavoittelu. Koska hän ei kyennyt alistamaan minua, hän yritti sitä seurakunnan avulla. Hän puhui ennakkoon minusta hirvittäviä valheita johtokunnan jäsenille ja KR:lle. Näin hän yllytti Keijo Vartiaisen laumoineen mässäilemään yhdistyksessä julkisesti minun ja vaimon makuukamariasioilla syksystä 95 alkaen syyttäen minua kyltymättömyydestä ja väkivaltaisuudesta ja ties mistä. Minun jyrkästä vastustuksesta välittämättä. Kuuluvatko parisuhteen intiimit asiat seurakunnassa julkisesti käsiteltäviin?
 
Kielsin minua vastaan esitetyt juorut, perättömät väitteet ja panettelut. Ilmoitin, että parisuhteen intiimit asiat kuuluvat ammattiauttajille, seurakunnassa korkeintaan rippi-isälle. En hyväksynyt asioista pakolla käytävää julkista "keskustelua".
 
Psykologina vaimo tietää, että puolisoiden väliset asiat eivät kuulu julkisesti käsiteltäviin, mutta minun murskaamiseksi menettely sopi hänen tarkoitusperiinsä. Esitin kuudessa pienehkössä piirissä (1. lokak. v 95 (3 henkilöä), 2. marrask. (2 henkilöä), 3. jouluk v 95 (3 henkilöä), 4. 26.2.96 (4 henkilöä), 5. 7.4. (6 henkilöä), 6. 17.4.96 (4 henkilöä), ka 4 henkeä/"keskustelu" minua yksin syyllistämässä) käydyssä "keskustelussa", että nämä kuuluvat yksin rippi-isälle. En hyväksynyt niistä keskustelua, enkä kelpuuttanut mukana olleita rippi-isäksi enkä ystäviksi (pl. KL:n, joka esiintyi minua kohtaan ystävänä, mutta petti tilaisuuden tullen).
 
Vaimo oli järjestämässä "uskovaisten" äitileiriä 90-luvulla Punkaharjulla, johon kokoontuivat miehiään vihaavat äidit. Mukana olivat M:n rouva, TM, noin 20 kapinallista, joista moni päätyi eroon. SRK moitti leirin pitäjiä. Parannusta vaimo ei tehnyt. Hän on ollut 80-luvulta lähtien puhelinyhteydessä moneen vaikeuksissa olevaan perheenäitiin ja yllyttänyt heitä avioeroon. Hän yllytti EL:aa eroamaan ja neuvoi tätä miehensä T:n ryöstämisessä, jotka tämä myös teki. HT-siskoaan hän yllytti avioeroon, jonka tämä myös haki. Kaikki hänen sisarensa ovat eronneet. Hänen neljästä veljestä ainoastaan VH on selkeästi ilmaissut, ettei hyväksy hänen hakemaa avioeroa. Jorma Hoppa on puolustanut ja tukenut häntä. Jorma. Millä perusteella sinä luterilaisen kirkon pappi yllytät sisartasi avioliittolupauksen rikkomiseen ja tuet lupauksensa rikkojaa? Ekonomi RH hyväksyi hänen varkauden nuhtelematta häntä. Avioerosta ei voi olla kuin yhtä mieltä; uskova ei hae avioeroa. Uskova ei pidä avioeron hakijaa uskovana. Ei ennen kuin hän tekee siitä parannuksen. Tätä R, Jorma ja T eivät ymmärrä. R, Jorma ja T ovat hyväksyneet avioeron ja puolustaneet kummilastensa perheen hajottamista.
 
Kuinka kauan siioni hyväksyy SRK:n johtotehtäviin ja rauhanyhdistyksiin jäsenikseen ja pitää uskovaisina perheitä hajottavia? Eikö SRK:n tulisi moittia ja nuhdella näitä perheiden raatelijoita kuten em. naisten leirin pitäjiä? Miksi kuitenkin SRK on antanut kaiken tuen näille perheiden raatelijoille, mutta ollut tuomitsemassa sitä, joka puolustaa avioliittoa ja sen erottamattomuutta?
 
Vaimo puhui avoimesti avioerosta ja omaisuuden osituksesta 1995 syksystä. Älähdin. Sen seurauksena Keijo Vartiaisen johtama "johtokunta" hyökkäsi kimppuuni entistä kiivaammin. Miksi? Koska rohkenin kyseenalaistaa vaimon ja heidän tekonsa ja puolustaa perhettä. Siitä huolimatta asioilla mässäiltiin 16 kertaa ja vielä senkin jälkeen kahdesti (em. 1-6 kerrat) sekä 7. 26.4.96 (11 henkilöä), 8. 27.4. (3 henkilöä), 9. 28.4. (2 henkilöä), 10. 30.4. (2 henkilöä), 11. 7.5. (4 henkilöä), 12. 10.5. (6 henkilöä), 13. 12.5. (3 henkilöä), 14. 13.5. (2 henkilöä), 15. 16.5. (3 henkilöä), 16. 17.5.96 (12 henkilöä) ja 17. 9.9.96 (12 henkilöä) sekä 18. 2.10.96 (6 henkilöä), ka 6 henkeä / "keskustelu", (pahimmissa 11-12 raatelijaa / kerta minua yksin syyllistämässä, yht. 23 henkilöä). Lukija voi kuvitella, miten hän selviytyisi, jos hänen kimppuunsa hyökkäisi 3-12 henkilöä, jotka tenttaisivat ja ristikuulusteluin syyllistäisivät häntä juorujen perusteella yli 8 kk ajan kk - viikon - päivän välein 4-8 tuntia kerrallaan. Tästä henkisestä väkivallasta syntyi minulle lääkärin todistamat vakavat fyysiset seuraukset.
 
 
 
Panettelusta
 
(I Piet. 2:1) Jättäkää siis ... kaikki panettelu.
 
Luther selittää tätä kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille: Laajalle levinnyt pahe tarkkailla ja puhua selän takana vieraista synneistä on kaikkein onnettomin synti maan päällä. Sillä kaikki muu synti tahraa ja turmelee vain synnin tekijän, mutta toisten ihmisten synnit likaavat ja turmelevat kurjan, kirotun panettelijan.
 
Ota tästä huomioon: mitä suurempi halu ja mieltymys syntiin, sitä suurempi synti. Synnin tekijä katsoo itse varsin usein olevansa väärässä, häpeää ja rankaisee itseään eikä tahdo kenenkään tietävän synnistään. Näin hän on tehnyt syntinsä paljon pienemmäksi. Mutta nyt tulee panettelija ja astuu samaan sontaläjään kuin emakkosika, ahmii sen päälle päätteeksi, piehtaroi siinä eikä soisi lainkaan synnin jääneen tapahtumatta, sillä hän nauttii sen puhumisesta, tuomitsemisesta ja nauramisesta.
 
Sen tähden olen sanonut, että joka mielellään panettelee ja puhuu takana, hän ei välitä kenestäkään ihmisestä, niin, hän on paholaisen lailla ihmiskunnan yleinen vihollinen. Sillä mikään ei ole hänelle mieluisampaa kuin kuulla, puhua ja käsitellä ihmisten syntiä ja häpeää sekä iloita heidän onnettomuudestaan. Mutta ken on mieltynyt tähän ja rakastaa sitä, hän ei totisesti voi suoda mitään hyvää ihmiselle, vaan pelkästään onnettomuutta. Ja tämä on lopuksi oleva hänen oma palkkansakin.
 
Pahimpia panettelijoita, juorujen kertojia, levittäjiä ja niihin uskovia olivat vaimo ja Kaija Romppanen. Vaikka Jumalan sanassa neuvotaan: "nainen vaietkoon seurakunnassa", he eivät vaienneet vaan villitsivät seurakunnan mielipuoliseen vihaan minua vastaan. He yllyttivät Keijo Vartiaisen laumoineen, yhteensä 23 raatelijaa, kimppuuni. Kaikki käyttäytyivät minua kohtaan kuin Lutherin mainitsemat emakkosiat!
 
Hallitusmuodon 10§:n mukaan kansalaisilla on oikeus perustaa yhdistyksiä sellaisten tarkoitusten toteuttamista varten, jotka eivät ole vastoin lakia tai hyviä tapoja. Joka kuvittelee, että on hyvien tapojen mukaista mässäillä parisuhteen intiimeillä asioilla julkisesti loputtomasti toista osapuolta yksin syyllistäen, on hullu.
 
(Mark. 3:27) Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Näin ryöstäjäni; vaimo ja Keijo laumoineen toimivat kirjaimellisesti.
 
 
 
Kristuksen kirkkolain vastaiset toimet ja "sitominen"
 
Kun vastustin julkista mässäilyä, Keijo Vartiainen laumoineen uhkasi minua seurakunnan ulkopuolelle sitomisella = minun luovuttamisella saatanan haltuun ellen osallistu noihin "keskusteluihin". Se merkitsee uskonnollisessa mielessä kuolemantuomiota! Kuka ei haluaisi huolehtia jäsenoikeuksistaan, ettei juorujen perusteella anneta kuolemantuomiota, koska se merkitsee seurakunnan ulkopuolelle sitomista! Seurakunnan ulkopuolelle sitominen on kuolemaakin kauheampi, koska hänet tuomitaan samalla elävältä helvettiin.  
 
Näissä "keskusteluissa" hän puhui valheita, herjauksia ja perättömiä syytöksiä minua vastaan vailla pidäkkeitä. Kuuntelin aikani perättömiä puheita vaiti, mutta kypsyttyäni valheisiin väänsin rautalangasta, että väitteet eivät pidä paikkaansa ja että intiimit asiat eivät kuulu julkisesti käsiteltäviin. Ne kuuluvat ammattiauttajille ja seurakunnassa korkeintaan rippi-isälle. Minua ei uskottu eikä kuunneltu, vaan vaadittiin parannusta perättömien väitteiden mukaisista synneistä. Lopulta perustelin kantani ja kerroin miksi hän esittää vainoharhaisia väitteitä ja uskoo itsekin niihin. Mässäilyä vain jatkettiin ja jatkettiin, yhteensä 16 kertaa, kk - viikon - päivän välein kiihtyvään tahtiin vaatien uudelleen ja uudelleen parannusta samasta synnistä ja noista tekemättömistä juorujen mukaisista "synneistä".
 
En hyväksynyt menettelyä, että intiimeissä asioissa mässäiltiin julkisesti jatkuvasti paisuvan ja uusia henkilöitä käsittävän susilauman voimalla. Minua kohdeltiin, ikäänkuin nuo juorut olisivat pitäneet paikkansa ja uhattiin seurakunnan ulkopuolelle sitomisella, ts. antamisella saatanan haltuun, ellen osallistu "keskusteluihin", loputtomiin ristikuulusteluihin.
 
Toisaalta optimistina kuvittelin, että kun minä olin syntini korjannut tulisi myös vaimon vuoro. Näin ei käynyt. Tilaisuudet olivat yksipuolisia minun nujerruksia. Hän ei tehnyt parannusta mistään. Kaikki läsnäolijat syyttivät yksin minua. Läsnä oli kerralla 3-12, henkeä. Joka kerta Keijo Vartiainen ja vaimo kutsuivat minulta lupaa kysymättä uusia ja uusia henkilöitä mässäilemään minun parisuhteen intiimeissä asioissa. Kaikkiaan mässäilijöitä oli 23 henkilöä. Minun neuvojani ei kuunneltu. Kaikki tehtiin neuvojeni vastaisesti, juuri päinvastoin.
 
(Jaak. 4:1-5) Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. 2. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. 3. ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. 4. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. 5. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"?
 
Koska vaimolta, Keijo Vartiaiselta laumoineen puuttuu Pyhä Henki, he kateuden vallassa yrittivät saada sen itselleen minut tappamalla. (Jaak. 2:13) Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Anteeksiantamusta heillä ei ollut. Tai he siunasivat anteeksi, mutta viikon - päivän kuluttua vaativat anteeksi antamastaan synnistä uudelleen parannusta, koska sanamuodossa tai peukalon asennossa tai jossakin muussa toisarvoisessa seikassa jälkeen päin tarkasteltuna olikin heidän mielestä jotain vikaa. Vaimolla ei ollut koskaan anteeksi pyydettävää. Eikä muilla vaikka he julkisesti puhuivat minusta hirvittäviä valheita vailla ensimmäistäkään näyttöä.
 
Minulta vaadittiin 16 kertaa parannusta jo anteeksi annetusta synnistä ja noista juoruista. Näin susilauma hullun kiilto silmissä raateli minut lähes hengiltä. Viimeisimpään raateluun 17.5.96 klo 19.00-18.5.96 klo 01.00 osallistui kaikkiaan 11 sutta: PRi, Keijo Vartiainen, K ja MR, Mauri Kinnunen, Martti Keskisaari, MK, Einari Meuronen, JO, Erkki Airas ja Valde Palola. Olin totaalisen Iyöty ja kuoleman väsynyt. Ajoin autolla kotiin n 20-30 km tuntivauhtia. Kovempaa en kyennyt ajamaan. Koko ajan hän räksytti ja säkätti vierellä. Senkin jälkeen hän vaati minulta vielä uudelleen pilkun tarkkaa parannusta 18.5.96 klo 01.00-03.00. Synnistä, josta olin tehnyt parannuksen jo 8 kertaa! Sitten hän vielä hylkäsi minut.
 
Nujerruksen seurauksena luhistuin ihmisenä 18.5.96 klo 04.30-06.30 ja läksin siitä selvittyäni kiireesti sairaslomalle, jolle lääkäri oli minua kolmasti aiemmin vakavasti suositellut. Henkisen väkivallan seurauksena minulle syntyneet ja yli ½ vuotta kestäneet tuskalliset ja vakavat fyysiset seuraukset alkoivat parantua sairasloman aikana.
 
Sairaslomalta palattua aloitin voimakkaan ja raamatulla perustellun puolustautumisen. Keijo Vartiainen ilmoitti vielä 2.6.96 minulle puhelimitse: "Terve. Sinut on sidottu", ts. minut on annettu saatanan haltuun. 24.6.96 alkaen olen ylläpitänyt Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:lle tehtyä selvitystä. Se perustuu v 94 kesästä ylläpidettyyn päiväkirjaan. Olen älähtänyt kunkin Rauhanyhdistyksellä tehdyn ja vaimon hirmuteon ja laittomuuden jälkeen. 9.9.96 minut otettiin SRK:n "veljien" avulla takaisin. Aiheeton sitominen kumottiin. Keijo Vartiaisen ja hänen laumansa hirmuteot jätettiin korjaamatta, vaikka "veljillä" oli riittävästi tietoa niistä. Tällaisia rikollisuuden suojelijoita SRK:ssa ovat Matti Lääkkö, Voitto Savela ja Eero Salin.
 
Perustellusti Keijon johtamaa laumaa: P:a, Keijo Vartiaista, K, M ja RR:ta, Mauri Kinnusta, Ville Laivamaata, MK:a, JO:ta ja JM:ä, ei voi pitää uskovaisina. Uskonnon ja yhdistyksen tarkoitus ei ole pakkokäännytys, ei jäsenen tappo henkisellä väkivallalla eikä jäsenen perheen hajottaminen. Heiveröisinkin syntiin langennut kestää rakkaudella tehdyn nuhtelun. Jos nuhtelusta puuttuu rakkaus, on se henkistä väkivaltaa vailla armoa ja anteeksiantamusta.
 
Uskovaisina ei voi pitää minut vastoin Kristuksen kirkkolakia sitonutta laumaa: Keijo Vartiainen, Ville Laivamaa, MRn, Mauri Kinnunen, MK, JO ja Kari Lumme. Keijon talutusnuorassa he kuvittelivat sitovansa minut ilman seurakunnan päätöstä. Sideavainten käyttöoikeus on annettu koko seurakunnalle, kaikille seurakunnan jäsenille tarkoitetussa avoimessa tilaisuudessa, jossa kuultava on kuultavana. Ellei kuultava tee parannusta kiistattomasta synnistään, voi seurakunta sitoa hänet. Jos kuultava on tehnyt parannuksen, ei häntä sidota. Juorujen perusteella ei sidota ketään. Minä tein parannuksen rippi-isälle. En ymmärtänyt, miksi minulta vaadittiin siitä moneen kertaan julkista parannusta. Olin jo korjannut syntini. Se mikä on anteeksi annettu maan päällä, on anteeksi annettu taivaassa. Juoruista en tehnyt parannusta. Silti nujertajani vaativat niiden perusteella minulta parannusta moneen kertaan. 8. vaaditun parannuksen jälkeen luhistuin ihmisenä vajaan kahden tunnin ajaksi. Siitä selvittyä lähdin lääkärin vakavasti minulle jo kolmasti suosittamalle sairaslomalle.
 
Sairasloman aikana Keijon lauma oli, ilman minun läsnäoloa, päättänyt seurakunnan tietämättä sitomisestani. Keijo ilmoitti siitä minulle 2.6.96 puhelimitse. Minua ei kuultu. Seurakunnalle asiasta ilmoitettiin kuuluttamalla. Siihen ei Keijon laumalla ole oikeutta. Seurakunnalle he kuuluttivat "seurakunnan päätöksen", jota seurakunta ei ollut tehnyt. He julistivat minulle "kuolemantuomion" vailla oikeudenkäyntiä ja syytetyn kuulemista tai mahdollisuutta tulla kuulluksi, vailla valtuuksia "tuomion" julistamiseen. Outo "oikeudenkäynti", josta syytetty ei tiennyt, johon syytetty ei osallistunut, mutta silti hänelle julistettiin "kuolemantuomio". Sääntöjen mukaan johtokunnan tehtäviin ei kuulu sideavainten käyttö. Sitomisoikeus on yksin koko seurakunnalle avoimessa tilaisuudessa, jossa kuultava on kuultavana. Ellei kuultava tee toteennäytetystä synnistään parannusta, seurakunta voi sitoa hänet.
 
He ovat nousseet seurakuntaa vastaan. Kukaan heistä ei ole tekemäänsä syntiä korjannut. Kari Lumme on pyytänyt minulta syntinsä anteeksi. Se ei riitä. Yksin koko seurakunta voi antaa anteeksi sitä vastaan tehdyn teon. Sideavainten käyttöoikeus on ainoastaan koko seurakunnalla, ei heillä. Karinkin tulee syntinsä korjata julkisesti. Samoin muiden. Julkisesti seurakunnalta sekä minulta anteeksi pyytäen. He eivät ole tehneet parannusta yli 11 vuoden nuhtelunkaan jälkeen. Jolleivät he tee parannusta, tulee heidät sitoa!
 
Oikeudellisessa mielessä 16 kertainen parannuksen vaatimus tarkoittaa saamaa, kuin kansalainen tuomittaisiin sakkorangaistukseen tai vankilaan samasta syystä tai kuvitellusta toteennäyttämättömästä syystä 16 kertaa. Kuitenkin länsimaisessa oikeuskäytännössä samasta rikkeestä voi tuomita vain kerran. Kun tuomio on sovitettu, tulee henkilöä kohdella kuten ketä muuta ihmistä tahansa. Sitominen seurakunnan ulkopuolelle asianomaista kuulematta tarkoittaa oikeudellisessa mielessä sitä, että kansalainen voitaisiin tuomita kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä. Siis menettelytavat ovat uskonnolliselle yhdistykselle sopimattomia. Toimiin osallistuneet ovat julmia omavanhurskaita ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa uskovaisia ja synnittömiä. He voivat tehdä mitä tahansa. Koskaan he eivät tee väärin. He ovat julmimpia tapaamiani bin Ladeneita.
 
Hitlerin Saksassa Mengele käytti samoja keinoja ihmisten murtamisessa, kuin mitä vaimo ja Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry ovat käyttäneet minuun. Keinot ovat olleet samoja. Mengele sai kokeiluissaan ihmisen kuin ihmisen luhistumaan ja murtumaan, myöntämään mitä tahansa valheita tosiksi toivossa, että henkinen väkivalta loppuu. Kun uhri suostui ensimmäisen kerran myöntämään jotain, oli seurauksena vielä helvetillisempi henkinen väkivalta. Uhri saatiin kiinni valheesta, joka johti vielä hurjempaan henkiseen väkivaltaan ja - luhistumiseen sekä lopulliseen tuhoon. Näin Mengele tarkoituksellisesti kiusasi ihmisiä ja "tutkimuksillaan" selvitti eri luonteisten ihmisten kestokykyä ja sen rajallisuutta. Kaikkien kestokyky murtui. Jokainen teki kestokykynsä menetettyään itsemurhan.
 
Uskovaisina ei voi pitää puhujina raamatun vastaisesti opettaneita Keijo Vartiaista, Risto Romppasta, Einari Meurosta ja Risto Koskimäkeä.Uskovaisina ei voi myöskään pitää uuden pj:n Martti Keskisaaren johtamaa minut laittomasti erottanutta johtokuntaa: Martti Keskisaari, PLa, LJa, TKa, MK, KTn ja Keijo Vartiainen. He ovat jäävejä tekemään päätöstä heihin itseen kohdistuvassa ankarassa moitteessa. Olen osoittanut heille heidän syntinsä. Heidän tekojensa hengen hedelmät puhuvat korutonta kieltä. Heitä vastaan esitetystä ankarasta kritiikistä huolimatta he kuvittelivat voivansa erottaa minut asiassa, josta he ovat jäävejä päätöstä tekemään. Tuomari ei voi olla tuomarina omassa asiassaan. Silti yli 11 vuotta on kulunut, eikä synnintunto ole heillä herännyt. Minut perheeni puolustajana on yritetty vaientaa laittomuuksia kaihtamatta.  
 
Keijo Vartiainen haki minulle kesällä v 2005 lähestymiskieltoa, mutta tyytyi pitkin hampain minun esityksestäni tuomarin sovitteluun ennen tuomioistuinkäsittelyä - siihen, että 1) minä en lähesty häntä eikä 2) hän minua eikä kummipoikaa. Näin Keijo osoitti ymmärryksensä mädäntyneisyyttä kummin tehtävistä. Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Kummin tehtäviin ei voi kuulua yrittää tuomioistuimitse erottaa isää oman lapsen kasvatuksesta.  
 
Lisäksi sain 13.2.2007 Lappeenrannan kihlakunnan syyttäjänvirastosta johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Niskasen tekemät päätökset (Päätös 07/37, Asianro E 07/175/13.2.2007 ja 07/36, Asianro E 07/174/13.2.2007) Keijo Vartiaisen ja Mauri Kinnusen jättämien rikosilmoitusten esitutkinnan lopettamisesta. Nämä hän teki tutkinnan johtaja Antti Vilkon esityksestä jo ennen kuin esitutkintaa edes aloitettiin.  
 
 

 
 

 
 
Olen muka loukannut Keijon ja Maurin kunniaa, kun olen kirjoittanut netissä vanhoillislestadiolaisten palstalla heidän julkisista tekemisistään. Vastaavasta on jo olemassa tuomioistuimen päätös, ks. http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1634 . Kukin vastaa julkisessa tilaisuudessa julkisesti esittämästään. Julkisesti puhuttu, tehty tai kirjoitettu on julkisesti myös moitittavissa, jossa moitteessa voi mainita nämä henkilöt nimeltä. Heiltä itseltään puuttuu synnintunto. He ovat tehneet minun syntiini nähden vähintään kymmenkertaisen kuoleman synnin, kuten kohdassa avioliitto kymmenen käskyn valossa perustellen esitän. Heillä on ollut otsaa levittää minua vastaan esitettyjä perättömiä väitteitä kaikkialle. Sillä he ovat syyllistyneet minua vastaan törkeisin kunnianloukkauksiin. Se, että minä kerron heidän julkiset syntinsä ja neuvon heitä niistä parannukseen ei ole heidän kunniansa loukkausta. Se on totuuden kertomista.
 
Perheeni hajottamiseen osallistui 10 lasten kummia. Tämä kaikki kirkon sisäisessä herätysliikkeessä - Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:ssä, jota Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) ry tuki. Tässä herätysliikkeessä on ollut vakaumus, että uskova ei hae eroa. Vaimo haki avioeroa, en minä. Kohdallani kaikki kääntyi näiden juoruämmien johdosta päälaelleen. Siksi tein kirkolle esityksen, että kelvottomat kummit on voitava vaihtaa. Kirkolliskokouksen kannanotto julkaistiin 15.9.2005 - kummeja voi lisätä, mutta entisiä ei voi vapauttaa. Mielestäni irvokas päätös vaikka salliikin kunnollisten kummien saannin, mutta ei vapauta kummista, joka on syyllinen kummilapsen perheen hajottamiseen.
 
(Matt. 7:2) Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.
 
Luther selittää tätä kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille:  
 
"Tämä on kummallinen saarna. Siitä nähdään, että Jumala pitää melkein tärkeämpänä palvella lähimmäistä kuin häntä. Häntä itseään koskevassa asiassa hän antaa anteeksi kaikki synnit eikä tahdo kostaa rikoksiamme. Jos sitä vastoin käyttäydymme pahoin lähimmäistämme kohtaan, hänkään ei tahdo olla kanssamme sovinnossa eikä antaa mitään anteeksi.  
 
Tämä mittaaminen tapahtuu siis uskon jälkeen eikä ennen sitä. Ennen kuin näet tulit uskoon, Jumala ei kohdellut sinua oman ansiosi vaan armon mukaisesti. Hän antoi sinun tulla sanansa luo ja julisti sinulle synnit anteeksi. On kuin Jumala nyt sanoisi: Mittaa siis sinäkin muille ihmisille samoin, mutta jos et, sinulle käy samoin kuin muille teet. Sinä et suosi heitä. Minäkään en tahdo olla sinulle suosiollinen. Sinä tuomitset ja hylkäät heidät. Minäkin tahdon hylätä ja tuomita sinut. Sinä otat heiltä, mutta et anna mitään. Minäkin tahdon ottaa sinulta enkä mitään anna.  
 
Tässä tapahtuu siis uskon jälkeinen mittaaminen. Herra Jumalamme antaa niin suuren merkityksen lähimmäiseen kohdistuville teoille, että hän peruuttaa meille tekemänsä hyvän, ellemme mekin tahdo tehdä hyvää lähimmäisillemme. Me näet selvästi osoitamme, ettei meillä uskoa olekaan ja että olemme vääriä kristittyjä.
 
Pj. Keijo Vartiainen laumoineen ovat armottomuudellaan osoittautuneet uskottomiksi ja vääriksi kristityiksi.  
 
 
 
Kummin tehtävistä
 
Kirkollisten toimitusten mukaan: Vanhemmat kutsuvat kummit lapsensa aikuisiksi ystäviksi. Kummin perinteisenä tehtävänä on ollut huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Tämän voi tehdä juttelemalla lapsen kanssa, antamalla lahjaksi kristillisiä kirjoja ja osallistumalla yhdessä lapsen kanssa seurakunnan toimintaan. Kummin erityisenä tehtävänä on myös rukoilla kummilapsen puolesta.
 
Kummin tehtävä on yhdessä vanhempien kanssa huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kummin tehtävä ei ole perheen hajottaminen. Kummin tehtävä ei ole sysätä toista vanhempaa syrjään lapsensa kasvatuksesta. Silti raateluun osallistui 10 lasten kummia. En ole löytänyt kummin tehtäviin kuuluvaksi raadella helvetillisen juorun kuultuaan kummilapsen perhe, mutta niin nämä tekivät. Kukaan lasteni kummeista ei ole toiminut kummin velvoitteiden mukaisesti. Tarkastelen heidän toimintaansa sitten miltä kannalta tahansa.
 
Lasten kummeista minun yksipuoliseen nujertamiseen osallistuivat Keijo Vartiainen, MRn, Martti Keskisaari, Kari Lumme, PRi, JM, MRi, H ja Jorma Hoppa, LVn ja EKi. Heillä on outo käsitys kummin tehtävistä. Kuka on kuullut, että kummin tehtäviin kuuluu hajottaa heti ensimmäisen pahan juorun kuultuaan kummilapsen perhe? Näin voi tehdä vain perkeleen sokaisema. Totisesti heistä ei ole lasteni kummeiksi, eikä kenenkään muun kummeiksi. Jorma Hoppa on vaimon veli. Jorma on tukenut hänen avioeroa. M ja P ovat minun sisaria. Mistä lähtien sisaren velvollisuuksiin on kuulunut "pikkuveljeä" vastaan esitettyjen juorujen perusteella antaa tukensa veljen ryöstämiselle, häätämiselle kodista, perheen hajottaminen?
 
Yhdistyslain mukaan jäsenoikeuksien perääminen oikeusteitse ei ole peruste jäsenyydestä erottamiselle. Jätin kanteeni Rauhanyhdistystä vastaan 28.4.99, oikeudenistunto oli 17.-18.4.00 ja käräjäoikeuden päätös on annettu 19.5.00. Valitin siitä Kouvolan hovioikeuteen. Sain laittoman selvityspyynnön 11.8.01 minun jäsenyydestä erottamisesta ja erottamispäätöksen 29.8.01.
 
 
 
Asumusero ja avioero
 
Syksyllä 1996 vaimo vei parisuhdeasiat muka lastensuojelullisena kysymyksenä sosiaali- ja terveysviraston työntekijöiden mässäiltäväksi. Vaimo sai virastosta työkavereiltaan täyden tuen. Korostin, että asia ei ole lastensuojelullinen. Se kuuluu parisuhteeseen ja korkeintaan perheasiain neuvottelukeskukseen. Sinne hän ei halunnut kanssani lähteä. Hänellä ei ollut aikomustakaan sopia mitään. Hän halusi vain ylläpitää minua vastaan silmitöntä vihaa.
 
2.6.1997 vaimo ryösti lapset kotoa ja muutti K:lle. V ja V jäivät isän luo kotiin. Vaimo lopetti 1.1.1997 osallistumisen yhteisten laskujen maksamiseen. Kahden - kuuden viikon kuluessa suurin osa lapsista palasi isän luo. Lopputuloksena lapsista asui isän luona 7-9 lasta (ka 8) ja vaimon luona 4-6 lasta (ka 4). Vaihtelu johtui K:n ja S:n lapsenlikotuksesta K:lla, K harvemmin, lähinnä viikonloppuisin. Sosiaali- ja terveysvirasto maksoi vaimon vuokran. Minä en saanut mitään apua. Hän ei osallistunut minun luona asuneiden lasten elatukseen. Hän pidätti itsellään kaikki lapsilisät. Myös minun luona asuneiden lasten lapsilisät KELA:n röyhkeällä avustuksella. Näin petoksella vaimon nettotulot lisääntyivät perusteettomasti ja röyhkeydellään hän pakotti minut maksamaan yhteiset laskut hänenkin puolestaan yli 673 e/kk yli minun nettotulojen! Silti myös hänen luona asuneet lapset tulivat minun jääkaapille koulun jälkeen, kunnes hän vei heidät K:lle. Kolme nuorinta eivät saaneet tavata isää 4:ään, 4½:een ja 5½ kk:een.
 
Vaimon muutettua K:lle hän vieraili enenevästi yksin Keijo Vartiaisen luona - useita kertoja kuukaudessa. Lapsia hän ei ottanut mukaan. Lapsille hän sanoi: "menevänsä korjauttamaan autoaan. Keijo on luvannut katsoa sitä. Autosta kuuluu jokin ääni." Keijolla ei ole ammatillista autonasentajan koulutusta eikä harrastuneisuutta, ei tarvittavaa työkalustoa, eikä korjaustiloja. Minunkin autosta kuuluu ääni, erityisesti kun käynnistän sen. Kun huomioidaan vaimon palvova yli-ihmisenä Keijoa pitävä kanta kahden kk:n kuluessa vaimon valinnasta johtokuntaan, herää monenlaisia kysymyksiä. Sopii ihmetellä, mitä "autoa" Keijo on katsonut, korjannut ja hoitanut? Korjausreissut ovat jatkuneet.
 
Lapset kertovat tämän tästä hänen olevan viikonlopun KL:la J:ssa. KL asuu H:ssa, ei J:ssa. Sopii epäillä, onko hän siellä, ainakaan koko aikaa. Miksi hän jättää alaikäiset keskenään kotiin? Tänä aikana lapset eivät saa isää tavata. 12.4.01 hän lähti jälleen yksin KL:lle. Minulle ilmoittamatta hän jätti lapset keskenään kotiin. T, P ja A olivat korkeassa kuumeessa. Törkeä lasten heitteillejättö, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin! Heitteillejättöjä on jatkunut (mm. 20.5.05, ... 12.3.06 näitä pvm. riittää). Häätööni saakka lapset olivat suoraryhtisiä ja normaalipainoisia. Heidän ryhtinsä romahti, he kulkivat pää painuksissa, hartiat kumarassa, katse on henkisesti lyödyn, pelokkaan ja epärehellisen. Kun he eivät saaneet kotona tarpeeksi ruokaa, he ostivat vähillä mainosten jaosta saamilla rahoilla itselleen ruokaa pahimpaan nälkään. Fyysisesti he olivat alipainoisia. Näky oli raastava.
 
Vaimo haki yhteiselämän lopettamista, lasten yksinhuoltajuutta ja minun häätämistä 14.10.97.  
 
 
 
Oikeudenistunnot olivat 26.3. ja 24.4.98. Oikeudenistuntojen välillä hän haki 7.4.98 avioeroa.  
 
 
 
Kaksi vanhinta täysi-ikäistä lasta tulivat oikeuteen antaakseen väärän valan ja todistuksen isästä. Näin he nousivat isää vastaan, huolehtivat, että 12 itseään nuorempaa sisarta jäävät käytännössä isättömiksi, isältä riistetään nautintaoikeus omaan omaisuuteen ja isä häädetään kotoa. Vaimo muutti 4.6.96 vapaasta tahdosta kotoa. Ennen oikeuden istuntoa lapset eivät saaneet hänen terrorisoinnin johdosta tavata isää. Oikeutta varten hän manipuloi lapset vastaamaan oikeudessa: "Nyt on isän vuoro asua muualla." Ikäänkuin vanhempien asuminen kotona olisi vuorottelun aihe! Hullua! Voiko lapsi hurjemmalla tavalla rikkoa neljättä käskyä? Oikeuden päätöksellä lapset on määrätty yhteishuoltajuuteen, mutta asumaan yhdessä äitinsä kanssa omakotitalossa, josta minut määrättiin muuttamaan häädön uhalla ja minulle elatusmaksut maksettavaksi. Lapsille määrättiin isänsä tapaamiseksi joka toinen viikonloppu pe klo 18- su klo 18. Lapsilta riistettiin isä, minulta nautintaoikeus omaan omaisuuteen ja hän häädätti minut asunnottomaksi irtolaiseksi. Siitä lähtien lapset eivät ole saaneet tavata isää oikeuden määrittämää minimiä hänen terrorisoidessa lasten tapaamiset. Lisäksi hän maksatti vielä minulla yhteiset laskut osallistumatta niihin 1.1.97-29.9.99.  
 
 
Olen joutunut uskonnollisen vakaumuksen johdosta vainotuksi. Avioerona tapaukseni on yksi tuhannesta, tämän ajan inkvisition mukainen.

Kiitos myötätunnostasi Lounatuuli
 
Turhaan en ole meteliäni nostanut, turhaan en ole laki- tai kansalaisaloitteitani tehnyt.  
 
Tässä koko se vahinko, mitä minua vastaan on tehty ja aiheutettu http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172402475 :
 
Avioero on vahingollinen monestakin syystä:  
 
1) Avioero ei ratkaise vallitsevia ongelmia, vaan usein syventää niitä.  
2) Avioero ei paranna lasten, isien eikä äitien asemaa, vaan heikentää niitä.  
3) Avioero ei rakenna yhteiskuntaa, vaan tuottaa haittaa ja kustannuksia myös yhteiskunnalle.
4) Avioero ei tuota tuloja vanhemmille, vaan yksinhuoltajan tulotaso laskee kolmanneksella siihen verrattuna, mikä ehjän perheen tulotaso on ja isän nettotulot elatusmaksujen suuruudesta riippuen kutistavat hänen taloudellisen asemansa köyhyyteen, jne..
 
Ihmiselle on tärkeintä  
 
Vain omakohtainen uskonkilvoittelu. Vain se, että kunkin omat synnit ovat anteeksiannetut voi pelastaa ihmisen viimeisellä tuomiolla. Tämä pitäisi olla kaikille uskovien joukossa kulkeville itsestään selvyys.  
 
Mutta omavanhurskaille se ei ole selvää lainkaan. He mässäilevät toisten hairahduksilla, toisten epäonnistumisilla ja ovat valmiit armotta heidät siitä nujertamaan ja "sitomaan". Tällaiset omavanhurskaat tuhoavat seurakuntaa sisältä. He esiintyvät uskovaisina, mutta sisältä, kun heiltä puuttuu omakohtainen kilvoitus, he ovat raatelevia susia. Näin he vievät oikein uskovilta vapauden ja tuhoavat rakkauden. Tällaiset raatelevat sudet tulee pestä pois enempää lampaita raatelemasta! Muutoin eivät vapaus, rakkaus ja rauha voi palautua uskovien joukkoon!  
 
 
Onko rauhanyhdistyksen tehtävä hajottaa jäsenensä perhe?
 
Kuuluuko Sinun rauhanyhdistyksesi toimintatapoihin rynnätä heti julkista parannusta vaatimaan, jos kuulette jostakusta jäsenestä kuvottavia juruja? Tässä toiminnassa kunnostautui pj. Keijo Vartiainen laumoineen!  
 
Tuleeko tältä juorujen uhrilta vaatia parannusta 16+2 kertaa 1 kk - vko - päivän välein kiihtyvään tahtiin 4-8 tuntisissa ristikuulusteluissa jatkuvasti vaihtuvan raatelijoiden joukon avulla (julkista parannusta avioliittoon kuuluvista intiimeistä asioista, häntä vastaan esitetyistä perättömien syytösten mukaisista synneistä, sanoista ja teoista, joita tämä ei ole tehnyt sekä vaatia uutta ja uutta parannusta yksin rippi-isälle kuuluvasta synnistä, josta tämä on jo tehnyt parannuksen)? Mitä Sinä tekisit, jos Sinua uhkailtaisiin sitomisella, jollet osallistu näihin ristikuulusteluihin, joihin Sinä et kertaakaan saa kutsua ketään Sinua puolustamaan, mutta nujertajiesi joukko kasvaa kasvamistaan (3-12 henkeä kerrallaan, yhteensä 23 eri henkilöä) ja olet kussakin kaikkeen yksin syyllinen, eikä kellään Sinua vastaan valehtelijalla, perättömien puhujalla, julkisten herjausten kertojalla ole mitään korjattavaa?  
 
Kuinka kauan Sinä kestäisit tällaista yksipuolista nujertamista ja raatelua? Luulen, että et niinkään kauaa, mitä minä taistelijaluonteisena kestin. Mutta kyllä minäkin lopulta luhistuin tästä loputtomasta yli 1/2 vuotisesta nujerruksesta!  
 
Nujerruksen seuraukset  
 
Vaimon henkisen väkivallan seurauksena v 88 alkaen minua on vaivannut tuskallinen selkäsärky. Ihmisen aivopuoliskoista oikea puoli käsittelee tunne-elämään kuuluvia asioita. Hermoradat menevät niskassa ristiin. Tunne-elämän tuska on heijastunut yläselän vasemman puolen lihasten jännittymisenä. Kuin minua olisi puukotettu takaa selkään sydämen kohdalta. Taloudellisia asioita ihminen ajattelee vasemmalla aivopuoliskolla. Taloudellisten vaikeuksien heijastus on tuntunut yläselän oikean puolen lihasten jännittymisenä. Puukonpistot yläselässä tuntuvat yhä molemmilla puolilla, vasen tuskallisempana.  
 
Ihmiselämän emotionaalisia kriisejä on psykologisessa ja psykiatrisessa kirjallisuudessa luetteloitu 32. Emotionaalinen kriisi tarkoittaa voimakkaasti tunne-elämään vaikuttavaa kriisiä, joka vaatii huomattavaa sopeutumista. Jos näistä normaalia ihmistä kohtaa yksikin 1.-3. kriisistä (1. puolison kuolema, 2. avioero tai 3. asumusero) tai samanaikaisesti muista kriiseistä (4. vankeusrangaistus, 5. lähiomaisen kuolema, 6. vammautuminen tai sairastuminen, jne) 3-4 emotionaalista kriisiä, hän tarvitsee kriisistä selvitäkseen ammattiauttajan apua.  
 
Minulla on ollut emotionaalisia kriisejä samanaikaisesti 9-20. Kuinka kauan lukija olisi selviytynyt? Minulle syntyi pahimman nujerrukseni aikana vakavia fyysisiä oireita, jotka kestivät yli 1/2 vuotta. Henkinen kantti romahti noin 2 tunnin ajaksi. Minulle riitti pahimmasta nujerruksesta selvitäkseni viikon sairasloma. Tämä kokemukseni osottaa, että jokaisen paineensietokyky on rajallinen. Kukaan ihminen ei kestä mitä tahansa, silti paineensietokykyäni ei voi moittia!  
 
Nujerruksen seurauksena minulle syntyneet peräpukamat pahenivat v 95 syksyllä niin, että peräsuolesta tuli verta kuten naisella runsaiden kuukautisten aikana. Peräaukon ja takapuolen nahka rikkoutui yli kämmenen kokoiselta alalta veresnahalle, nahattomaksi. Varpaiden kynnet karisivat parissa viikossa. Lopputuloksena kaikki varpaat olivat kynnettömät. Veristä takapuolta oli tuskallista pyyhkiä. Koko ajan sai pidätellä kuin ripulipotilas, ettei veri hulahda housuun. Pöntöllä käydessä vesi tuli verestä punaiseksi. Jos en käynyt WC:ssä kyllin usein päivässä, veri hulahti housuihin. Vähintään alushousut menivät pesuun. Tästä syystä alushousut piti vaihtaa lähes joka päivä ja päällyshousut useamman kerran viikossa. Kuten ripulipotilaalla. Kenen terveys kestää runsasta kuukautisvuotoa yli puoli vuotta? Kävely kynnettömillä varpailla oli tuskallista. Ellei lukijan mielikuvitus riitä miltä yli 1/2 vuotinen kidutus tuntui, niin sivelemällä kämmenen kokoiselle alalle takapuoleen rikkihappoa ja uusimalla käsittely niin usein, että takapuoli pysyy yli 1/2 vuotta veresnahalla ja repimällä veitsellä varpaiden kynnet ja sivelemällä kynsien paikalle rikkihappoa niin usein, että ne pysyvät kynnettöminä yli 1/2 vuotta on asia helposti kokeellisesti todettavissa. Sen lisäksi tulisi aikaansaada vielä yli 1/2 vuotta kestävä verenvuoto peräsuolesta kuin naisella kuukautisten runsaimmillaan ollessa. Pelkästään kynsien repiminen on tunnettu kidutuksen muoto. Minulla on lääkärin todistus psykosomaattisista oireista ja immuunivasteen heikkenemisestä. Näin minut yritettiin tappaa henkisellä väkivallalla.  
 
Viimeisimpään raateluun 17.5.96 klo 19.00-18.5.96 klo 01.00 osallistui kaikkiaan 11 sutta. Olin totaalisen Iyöty ja kuoleman väsynyt. Ajoin autolla kotiin n 20-30 km tuntivauhtia. Kovempaa en kyennyt ajamaan. Koko ajan vaimo räksytti ja säkätti vierellä. Senkin jälkeen hän vaati minulta vielä uudelleen pilkun tarkkaa parannusta 18.5.96 klo 01.00-03.00. Synnistä, josta olin tehnyt parannuksen jo 8 kertaa! Sitten hän vielä hylkäsi minut.  
 
Luhistuminen  
 
Heräsin 18.5.96 yöllä klo 04.30 hiestä läpimärkänä, lakanat läpimärkinä. Sänky oli yhtä märkä, kuin siihen olisi heitetty ämpärillinen vettä. Tunsin kuinka suunnaton tuska raastoi sisintä, sydän ja keuhkot tuntuivat räjähtävän, samalla kuin norsu olisi seisonut rinnan päällä. Sitten rupesin tärisemään kuin hypotermiapotilas; joka ikinen lihas tärisi hallitsemattomasti. Katselin tuskassani pääni sisään: siellä oli vain paksua sumua, ei ajatuksen ajatusta. Tuntui vain suunnaton tuska, josta oli päästävä. Sitten tuli mieleen mennä töihin, ampua itsensä, tai tulla kotiin ja ampua perhe ja itsensä. Juuri kun olin jo nousemassa lähteäkseni ampumaan itseni tuli ohikiitävän Iyhyeksi hetkeksi serkkuni elävänä valkoisiin puettuna hahmona eteeni. Näky oli niin Iyhyt, että en tajunnut sitä. Ehdin juuri ja juuri tunnista hänet. Mieleeni vain nousi iso kysymysmerkki: Mikä se oli? Mitä hän tähän kuuluu? Aikeeni toteuttamisen sijaan rupesin hitaasti mutta kuitenkin pohtimaan tuota kysymystä, nousin sunnuntai-aamuna keittämään aamukahvia klo 05 ja sumuisilla aivoillani yritin miettiä. Ravistelin päätäni ja yritin saada edes jostain ajatuksesta kiinni. Noin kahden tunnin kuluessa tunsin kuinka suunnaton tuska alkoi hellittää ja päässä oleva sumu hälvetä. Luhistumisen pahin vaihe oli ohitettu klo 06.30. Minulla petti fyysinen, mutta ei henkinen terveys. Henkinen kantti luhistui vain vajaan kahden tunnin ajaksi.  
 
Mikäli ihmiselle elämän koettelemukset aiheuttavat liian suuren henkisen rasituksen, hän saattaa luhistua ihmisenä. Luhistumisen voi aiheuttaa esim. hillopurkin kaatuminen ja hillon valuminen pöydälle tai lattialle, jota ei enää voi estää. Tämä saattaa olla viimeinen pisara, joka katkaiseen kamelin selän. Luhistunut ihminen ei vastaa teoistaan, kuten ei vastannut serkkunikaan. 90 % luhistuneista selviää. Siitä selvinneet ovat entistä vahvempia. He tietävät rajansa ja osaavat karttaa tilanteita, joissa joutuisi liian tiukille. Noin 10 % luhistuneista ei siitä selviä tai selviää vasta pitkällisen hoidon avulla. He menettävät mielenterveytensä, joutuvat mielisairaalaan tai jäävät hourahtaneiksi tai tekevät itsemurhan. Onko siis oikein, että sadistiset kanssaihmiset, jotka tahallaan aiheuttavat lähimmäiselleen tällaisen todistetun henkisen väkivallan kaikkine karmeimpine kokemuksineen - tappavat lähimmäisensä henkisellä väkivallalla - voivat rangaistuksetta jatkaa riehumistaan ja etsiä itselleen uusia uhreja?  
 
Järkytyin omia ajatuksiani ja lähdin lääkärin määräämälle sairaslomalle. Sairaslomalle, jolle lääkäri oli jo kolmasti vakavasti minua kehottanut lähtemään. Minun tuli päästä ja äkkiä niin kauas kuin pippuri kasvaa, pois hullujen huoneesta. Minulle riitti viikon sairasloma.  
 
Kreetan hiekkarannalla mietin, miksi serkkuni ilmestyi minulle luhistumisen hetkellä 18.5.1996. Vasta siellä muistin, kuinka aikanaan, kun kuulin serkkuani koskevasta suruviestistä, minulla oli pakottava sisäinen tarve selvittää, miksi hän niin teki. Tiukan kyselyn jälkeenkään hänen vanhempansa eivät suostuneet hänen kohtalosta kertomaan. Lopulta isosiskonsa suostui sen kertomaan. Häntä oli kohdeltu samoin kuin minua. Hänen naapurinsa kateellisine rosvolaumoineen vaativat häneltä moninkertaista parannusta, kuten minulta oli vaadittu. Hän joutui tekemään samasta ja samoista synneistään moninkertaista parannusta, kuten minä. Myös "synneistä", jotka eivät sitä ole. Juoruista, joilla ei ollut totuuspohjaa. Hänen fyysinen reaktionsa hänen luhistuessaan oli sama, kuin minulla, kun minä luhistuin 18.5.96.  
 
Sairaslomalta palatessani aloitin raivokkaan puolustautumisen. Nujerrusta johtanut Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:n pj Keijo Vartiainen ilmoitti minulle puhelimitse 2.6.96, että minut on "sidottu", ts. annettu saatanan haltuun. Siitä lähtien olen tehnyt ja ylläpitänyt Rauhanyhdistykselle laatimaani selvitystä, 126 s, liitteitä 19, parhaassa 9 sivua. Se perustuu v 94 kesästä alkaen ylläpidettyyn päiväkirjaan. 9.9.96 minut otettiin SRK:n "veljien" avulla takaisin. "Sitominen" purettiin. Keijo Vartiaisen ja hänen laumansa hirmuteot jätettiin korjaamatta, vaikka "veljillä" oli riittävästi tietoa niistä. Tällaisia lukutaidottomia rikollisuuden suojelijoita SRK:ssa ovat pj. Matti Lääkkö, Voitto Savela ja Eero Salin.  
 
Ennen sanottiin, että rehellisyys maan perii. Nyt sanotaan, että maa perii rehelliset. Rauhanyhdistysten tuhoisa toimintatapa on lopetettava. Kristityn mieli velvoittaa avun antamiseen sen pyytäjälle. Tämä perusarvo on palautettava heti.  
 
Serkkuani kohdeltiin, kuten minua. Hänen naapurinsa hyökkäsivät hänen kimppuun, kuten Lappeenrannan Rauhanyhdistyksellä hyökättiin minun kimppuun. Hän pyysi ja pyysi sitkeästi, kuten minä, apua uskovaisilta ja SRK:lta. Hän ei saanut apua. Hänen lähiomaisensa yrittivät puolustaa häntä. Turhaan. Häneltä vaadittiin uudelleen ja uudelleen parannusta samoista synneistä, vaikka hän oli jo tehnyt parannuksen monta kertaa. Armottoman ja loputtoman nujerruksen seurauksena hän menetti järkensä valon. Hän joutui mielisairaalahoitoon. Kun hän pääsi, tai paremminkin joutui mielisairaalasta lomalle, hän yritti kahdesti itsemurhaa. Hän nieli kerralla loman ajaksi annetut lääkkeet. Hänet saatiin viimehetkellä vatsahuuhtelulla pelastetuksi. Miksi hän niin käyttäytyi? Hän pelkäsi ihmisten ilmoille tuloa. Hän pelkäsi, että taas naapurit hyökkäävät hänen kimppuunsa. Tätä hän ei itse osannut selittää, mutta sen arvaaminen kokemani perusteella on äärimmäisen helppoa. Heti, kun hän parani sen verran, että pääsi sairaalasta, toteutui serkkuni kauhulla pelkäämä raatelu; naapurit hyökkäsivät taas hänen kimppuunsa. Jälleen hänen kimpussa mässäiltiin julkisesti. Häneltä vaadittiin parannusta samoista synneistä, joista hän oli tehnyt parannuksen jo lukuisia kertoja. Viimeisimmän nujerruksen seurauksena hän sai saman fyysisen reaktion, minkä minä koin luhistuessani 18.5.96. Hän ei luhistumisestaan selviytynyt. Hän teki itsemurhan. Suurperhe jäi kerralla isättömäksi. 18.5.96 Serkkuni ilmestyi minulle luhistumiseni hetkellä valkoisiin puettuna. Hänen avullaan sain muuta ajateltavaa. Kokemani perusteella voin vakuuttaa - Serkkuni on kunniassa.  
 
Serkkuni naapurit eivät ole hänen tappoa vieläkään pyytäneet anteeksi, puhumattakaan, että he olisivat korvanneet hänen lapsille ja leskelle aiheuttamansa vahingon. KM ymmärsi osallisuutensa. Hän on syntinsä korjannut. Naapureiden ja muiden nujerrukseen osallistuneiden tulee tehdä synnistään parannus. Elleivät he sitä tee julkisesti, tulee heidät erottaa Jumalan lasten joukosta. Yhä he riehuvat Konneveden Rauhanyhdistyksellä ja naapuri Ilpo Mehto jatkaa maallikkosaarnaajana.  
 
Keijo Vartiaisen ja Ilpo Mehdon oppi: kertokaa jäsenestä valheita, vaatikaa niistä moninkertaista parannusta 16+2 ketaisissa kuukauden - päivän välein pidettävissä 4-8 tuntisissa ristikuulusteluissa, uhkailkaa häntä seurakunnan ulkopuolelle sitomisella jollei hän niihin osallistu ja ellei hän tee itsemurhaa, hajoittakaa hänen perheensä ja erottakaa hänet, koska hän saattaa yhä kertoa totuuden kohtelustaan.  
 
Vaimoni haki 17.10.97 yhteiselämän lopettamista, lasten yksinhuoltajuutta ja minun häätämistä. Älähdin voimakkaasti, niin ry:llä kuin SRK:lle. Uskova ei hae avioeroa, ei yhteiselämän lopettamista, ei puolison häätämistä. Vaimo haki avioeroa 7.4.98. Kaikki rakastivat enemmän juoruja, kuin totuutta. Kiistin jyrkästi minua vastaan esitetyt syytökset perättöminä. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Todisteita vaimo ei väitteilleen esittänyt. Niitä ei tarvittu. Kun kerran hän väitti minua väkivaltaiseksi, niin tottakai se on totta. Kellään ei tullut monesta esittämästäni todisteesta huolimatta mieleen tarkistaa kumpi valehtelee ja puhuu perättömiä. Se, että rehellisyyteni polttaa häntä ja pelko johtuu siitä, ei tullut kenenkään mieleen. Hän pelkäsi minua, koska paljastin hänen valheensa. Siksi hän syytti minua väkivaltaiseksi. Oikeuden istunnon ajankohta 26.3.98 oli tiedossa keskustelutilaisuudessa 17.3.98. Kirkkoherra Teuvo Monosta ei kiinnostanut, mitä Jumalan sanassa sanotaan. Hänelle oli tärkeämpää tuomita äitinsä. Olin siunaamassa häntä, kun hän vanhempieni puhutellessa Mikkelissä kotonani teki parannuksen. Vain paatunut rikollinen ja omavanhurskas kykenevät äitinsä pahoinpitelijäksi ja ryöstäjäksi. Teuvo on sellainen.  
 
Vaimon innokkain tukija KR on useita kertoja väittänyt minua väkivaltaiseksi. Väite perustui vaimon valheisiin ja helvetilliseen henkiseen väkivaltaan. Yhtään todistetta hän eikä kukaan muu ole esittänyt, eikä kykene, koska en ole ollut enkä ole väkivaltainen. Päinvastoin. Olen yrittänyt kaikkeni sovinnon saamiseksi. KR väitti mm. 17.3.98 keskustelutilaisuudessa, vajaan 50 seurakunnan jäsenen ja paikalle pyydettyjen puhujien Teuvo Monosen ja Vesa Piiraisen kuullen minua väkivaltaiseksi. Kun kielsin, että se ei pidä paikkaansa, hän väitti nähneensä S:n ranteessa punaiset jäljet. Kokeilkaa säilyvätkö ranteesta kiinni otettaessa syntyvät punaiset jäljet kahta minuuttia. Eivät säily! Kuinka S:llä on ollut ranteessa minun aiheuttamana punaiset jäljet yli 20 minuutin kuluttua, joka aika kuluu, ennen kuin minun kotoani ehtii KR:lle? S:llä oli ylikuiva iho, jonka vuoksi hänen ihollaan oli jatkuvasti punaisia jälkiä. Olette vielä tyhmiä juoruämmiä. Uskotte mitä tahansa väitteitä, kunhan KR, P tai Keijo teille niitä kertoo. Kuinka KR, elämäntyönsä opettajana ollut, ei ole todennut näin yksinkertaista asiaa: kuinka kauan iholla punainen jälki kestää?  
 
(5. Moos. 19:15) Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. (Joh. 8:17) Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Tässä näkee, kuinka rauhanyhdistyksiä johdetaan ja niiden jäseniä tuomitaan juorujen perusteella. Kunhan vain löydätte jonkun, jota vastaan joku valheen tai valheita kertoo, niin raadelkaa tämä juorujen uhriksi joutunut armottomuudella ja jos hän ei sen seurauksena tee itsemurhaa, niin sitokaa hänet ja hajottakaa hänen perheensä! Totisesti minulla on ollut syytä nostaa hirmuinen meteli käyttöön otetuista toimintatavoista!  
 
Kymmenen käskyä ja mitä ne merkitsevät, ovat heille tuntemattomia. Käskyt ovat Jumalan määräämässä tärkeysjärjestyksessä. Pahin ja seurakuntaa eniten tuhoava synti on 1. käskyn rikkominen. Siihen P ja Keijo laumoineen ovat syyllistyneet. Edellä kerrotussa KR:n valheessa on kysymys käskystä: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Todella vakavasta synnistä. Seurakunnan, eli Pyhän Hengen edessä annetusta väärästä todistuksesta.  
 
Kymmenen käskyä on annettu noudatettaviksi. Jos jotakuta niistä rikkoo, syyllistyy syntiin, josta tulee tehdä parannus. Jeesus osoitti, että lain täyttäjäksi ei ole kenestäkään: joka vihastuu veljeensä, rikkoo viidettä käskyä ja joka katsoo himoiten naista, rikkoo kuudetta käskyä. P:sta, Keijo Vartiaisesta, KR:sta ja muista lauman jäsenistä, pl yhdestä, ei ole ollut tekemiensä syntien korjaajiksi. KL on minulta pyytänyt ja saanut anteeksi, että oli tekemässä päätöstä "sitomisestani". Mutta ei hänkään ole syntiään korjannut seurakunnalta anteeksi pyytäen. Tuo synti on seurakuntaa vastaan tehty, joten se tulee pyytää anteeksi myös seurakunnalta. Yksin koko seurakunnalle kuuluvan oikeuden - sideavainten käytön - itselleen omiminen on nousu seurakuntaa vastaan. Joka nousee seurakuntaa vastaan, syyllistyy Pyhän Hengen pilkan jälkeen vakavimpaan syntiin, josta synnintunnon saanti on harvinaista. He kuvittelivat voivansa vailla perusteita, vailla valtuuksia, vailla johtokunnalle kuuluvaa valtaa, vailla oikeudenkäyntiä ja "syyllisen" kuulemista julistaa minulle kuolemantuomion! Yli 11 vuoden sitkeäkään nuhtelu ei ole Keijon synnintuntoa herättänyt. Ei myöskään muiden sitomispäätökseen osallistuneiden synnintuntoa, pl KL. He ovat syyllistyneet kymmeniä, ellei satoja kertoja 10 kertaiseen syntiin ja muihin synteihin minun syntiini nähden. Minä olen omani korjannut. He eivät ole korjanneet. Heidän vihansa tähden perheeni on raadeltu riekaleiksi ja minut on ryöstetty.  
 
Kohtuuttoman pitkämielisyyteni jälkeen olen tutkituttanut syksystä 97 alkaen poliisilla esitetyt perättömät väitteet, rikokset ja rikkomukset. Olen tehnyt 15 rikosilmoitusta Lappeenrannan poliisille ja 12 rikosilmoitusta muille tutkintaviranomaiselle sekä 60 kantelua ja valitusta kaikille mahdollisille kantelu- ja valitusviranomaisille. Mielestäni heillä on ollut kyllin tilaisuuksia todistaa minua vastaan esittämänsä väitteet totuuden mukaisiksi. Yhtään väitettään he eivät edes yrittäneet todistaa. Minua ei ole syytetty, eikä rangaistu, eikä tuomittu mistään. Minua on vain kiitetty ja palkittu. Toimin Lutherin neuvon mukaan: nuhtele heitä niin paljon kuin voit!  
 
P on valehdellut, solvannut ja herjannut sekä tehnyt perättömän ilmiannon, josta on seuraamuksena enintään 2 v vankeutta. Yhdistyksen pj:na toimiessaan Mauri Kinnunen levitti minusta valhetta: "Että olisin käynyt käsiksi erääseen puhujaan, nostanut hänet seinälle juuri ennen puhetta." Poliisikuulustelussa Mauri Kinnunen kiisti herjauksensa ja edellinen pj Ville Laivamaa ja JM antoivat asiassa perättömän lausuman viranomaismenettelyssä. Samaan rikkomukseen P:n herjauksen tutkinnassa syyllistyivät KK ja KR. Poliisi ja kihlakunnansyyttäjä eivät edes tunne esitutkintalakia. Esitutkinta on ollut ala-arvoinen. Siksi tein nuo 12 rikosilmoitusta muille tutkintaviranomaisille.  
 
 
 
 
 
 
SRK:n ja nimeltä mainittujen opista ja kirjoituksista ei jää kiveä kiven päälle. Yksikään ei ole oikein, Jumalan sanan mukainen. Miksi? Koska heillä ei ole Pyhää Henkeä. Heissä on lakivanhurskaus. Siksi heidän opetuksensa on Jumalalle kauhistus.  
 
(1. Tim. 5:20) Nuhtele syntiä tekeviä kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät.  
 
Minä varoitan kaikkia SRK:n ja nimeltä mainittujen omavanhurskauden opista.  
 
 
 
Siionilta kysyn, kuinka tällaiset pakanat voivat toimia sen julkaisun päätoimittajina ja kirjoittajina?  
 
 
 
Enempää sovinnollisen keskustelun aikaansaamiseksi en minä, eikä kukaan muukaan olisi voinut tehdä. Olen tehnyt kaikkeni sen hyväksi. Samoin avunhuutojen osalta.  
 
 
 
 
Minulle aiheutetuista taloudellisista tappioista ja muusta vahingosta  
 
Minun luo jäi ex:n muutettua 2.6.1997 K:lle 2 lasta. 2 vko:n kuluttua palasi yksi lapsi. 15.7.1997 palasi 5 lasta ja marraskuussa yksi lapsi. Minun luona asui 9 lasta. Ex:n luona 4 lasta. Hän nosti 5 kk petoksella myös minun luonani asuneiden alaikäisten lapsilisät, eikä KELA korjannut liikaa ex:lle maksamia, vaikka niin päätöksessään ilmoitti. Eli KELA oli itse osallinen tahallisessa petoksessa. Vaikka lapset puhuivat jaloillaan näin yksiselitteistä kieltä isän puolesta, niin silti minut häädettiin kodistani. Ei sovi minun oikeustajuuni ja todistaa oikeuslaitoksen mädännäisyyttä. Oliko oikein, että jouduin yksin maksamaan ex:kin puolesta kaikki yhteiset laskut, hänen niihin osallistumatta 1.1.1997-29.9.1999 yli 4000 mk/kk (673 euroa/kk) yli nettotulojeni = yli 34 kk x 4000 mk = yli 136.000 mk = yli 23.000 euroa? Kuinka Sinä selviäisit näin hurjasta yli nettotulojen elämisestä? Samalla omistin kuitenkin 1/2 talosta, josta en häädön jälkeen voinut nauttia yli 2 vuoteen. Näin puututtiin törkeällä tavalla ihmisoikeuteeni nauttia omasta omaisuudestani. Jouduin ostamaan osakkeeni "vailla vakuuksia", kun ex ei suostunut mihinkään lainaani kirjoittamaan nimeään. Jouduin ostamaan osakkeeni tyhjätaskuna. Ottamaan sen vuoksi 36.000 mk (6055 euroa) ylimääräistä lainaa ja lainavakuutuksen, millä korvattiin "puuttuvat" vakuudet. Otin osakkeen pintaremonttia varten lisälainaa yli 18.000 mk (yli 3027 euroa). Nekin menivät arava-ja hypoteekkilainojen maksuun, joihin ex ei osallistunut. Osakkeeni pintaremontti jäi tekemättä. Jäätyäni eläkkeelle 1.1.2005 nettotuloni putosivat 500 euroa/kk ja jouduin jälleen kohtuuttoman tiukille. Möin osakkeen, maksoin ex:n aiheuttamista veloista suurimman osan ja asun väliaikaisesti vuokralla. Toimiko ex ja 2 vanhinta lastani näin raskaasti isää kohtelemalla oikein? Eivät taatusti. Kuka ja ketkä ovat rikollisia? Minä en sitä ole. Silti ex on "kalliisti uskomassa" ja minä ry:stä erotettu. Ei sovi oikeustajuuni.  
 
Ex:n minua 1.1.1997 vastaan tekemä törkeä kunnianloukkaus (teon hetkellä perätön ilmianto) johti oikeusturvani täydelliseen menetykseen. Sen perusteella lasten huoltajuus ratkaistiin vastoin totuutta ja lasten etua ja sen perusteella virkaurani tuhottiin. Suostuminen aiheettomaan siirtoon hyllytyspaikalle olisi merkinnyt asumista kahdella paikkakunnalla, työ toisella, lapset toisella. Se olisi aiheuttanut minulle 8300 euroa vuotuiset ja yhteensä 67.000 euroa matka- ja asumiskulut. Pakkosiirtoon juorujen perusteella vaatimattomampaan tai samanarvoiseen tehtävään ilman ylennystä en suostunut. Näin minulle on aiheutettu 31.12.04 mennessä yli 52.000 euroa tulonmenetykset.  
 
Todellisia kuluja minulle on aiheutunut 1.1.1997 - 5.3.2006 61.273,93 euroa. Kirjeitä selvityksiä ym. asiakirjoja on kertynyt 60 mapillista. Työtä olen tehnyt 1996 kesästä lukien yli 11 vuotta, 330.000 euron edestä. Olen yrittänyt pelastaa lapsia ja perhettä heidän tulevaisuuttaan tuhoavalta pahansisuiselta naiselta. Turhaan.  
 
Vv. 1998-2006 välisenä aikana yhteisomistuksessa olevaa taloa on asuttu, kuin sikolättiä. Jos jokin paikka on löystynyt, ei kukaan ole sitä kiristänyt, jos jokin on mennyt rikki, ei sitä ole korjattu. Koko talo on täydellisen pintaremontin tapeessa. Kaikki pinnat, seinät kaapistot, kodin koneet, lattiat, ovet, osa ikkunoista pitää uusia (korjattavissa olevaa on hyvin vähän). Tämä merkitsee sitä, että 1/2 minun omistamastani talosta on tahallaan osin tuhottu. Ex ei ole tuhonnut yksin omaa omaisuttaan, vaan 1/2 minun omaisuudestani. Tämä merkitsee sitä, että nyt kun talo pitäisi lunastaa yksin minulle tai myydä ulos, sen arvo on n 70.0000 euroa alhaisempi, kuin mitä se olisi, mikäli siitä olisi pidetty huolta, kuten kuka tahansa normaali ihminen omaisuudestaan pitää huolta.  
 
Ex:lla ja minulla oli 31.12.97 YHTEISTÄ lainaa 56.981,92 euroa ja 31.12.98 49.948,47 euroa (1/2 = 24.974,24 euroa).  
 
Ostamani osakkeen asuntolainaa pystyin lyhentämään viimeisimmällä äitini perintöosuudella 11.268,59 euroa, minkä senkin ex yritti ryöstää viivyttämällä tahallaan lopullista eroa. Tämän lyhennyksenkin jälkeen tarpeettoman asuntolainan määrä 31.12.98 oli 45.032,97 euroa. Yhteensä YKSIN MINUN vastuulla olevat velat 31.12.1998 olivat 94.981,44 euroa. ja 31.12.1999 71.234,98 euroa.  
 
Eli vastuullani olevien lainojen määrä kohosi v 1998 em. 24.974,24 eurosta 94.981,44 euroon! Koko velkaantumiseni oli yksinomaan näiden idioottien ja anteeksiantokyvyttömien mielettömän koston ja isien inkvisition syytä!  
 
7.4.1998 haki avioeroa ja omaisuuden osittamista. Osittamiseen ei tarvita asianajajaa, mikäli vanhemmat pääsevät siitä keskinäiseen sopimukseen. Ex haki 16.4.1998 asianajaja Leila Anttosen määräämistä omaisuuden osittajaksi. En suostunut myymään ex:lle osuuttani. Yhteisiin laskuihin osallistumattomuuden ja minun asettamisen yksin vastuuseen yhteisistä laskuista tarkoituksena oli saattaa minut kohtuuttomaan velkakierteeseen, että hädissäni suostuisin myymään osuuteni hänelle huomattavaan alihintaan ja osittamisen tarkoituksenaan oli saada savustetuksi minut lopullisesti kotoa ja ryöstää mahdollisimman suuri osa omaisuudestani. Tämä ilmeni yksiselitteisellä tavalla osituskokouksissa 28.8. ja 27.11.1998, 14.5.1999 ja 18.6.1999. Ex:n haluamassa osituksessa sain lainat jaetuksi 29.9.1999 jälkeen niin, että ex ei pysty enää maksattamaan minulla omia lainaosuuksiaan. Osittaja, asianajaja Leila Anttonen yritti hänkin petoksella ryöstää minut ja saada osituksesta itselleen lasten, minun ja ex:n kustannuksella ansiotonta hyötyä. Jos hän olisi saanut omaisuuden myyntiluvan käräjäoikeudesta, olisi hän voinut myydä kahdessa viikossa omaisuuden "sopivalle ostajalle" esimerkiksi puoleen hintaa. Kauppa olisi ollut laillinen. Sitten 2 kuukauden kuluttua talo olisi taas vaihtanut omistajaa, mutta käypään hintaan. Näin Leila Anttonen olisi saanut ex:n silmittömän vihan ja riidanhalun johdosta itselleen merkittävää taloudellista etua. Vahinko olisi ollut lasten, minun ja ex:n. Lapsilta olisi ryöstetty samalla koti. Tällainen laillinen ryöstö on Suomen lainsäädännössä mahdollinen. Jos alkuperäiset talon omistajat yrittävät viedä asian tämän laillisen ryöstön jälkeen oikeuteen, tulee heillä olla vedenpitävät todisteet tuon "sopivan ostajan" ja asianajajan tekemästä yhteistoiminnasta ja petoksesta. Tapahtuneet tosiasiat eivät siihen riitä. Ts. riitaantuneella avioparilla ei ole omaisuutensa suojaa. Sen saa kuka tahansa röyhkeä asianajaja heiltä ryöstää. Ja laillisesti! Omaisuuden osittamisesta jouduin maksamaan Leila Anttoselle tarpeettoman summan 1.829,04 euroa. Luotollinen tili, luottoraja 4.709,26 euroa, on pysynyt luottorajalla miinuksella. Huolimatta, että ex pidätti itsellään luonani 2.6.1997-5.5.1998 asuneidenkin lasten lapsilisät, hän jätti vakiintuneesta käytännöstä poiketen maksamatta syksyllä 1997 ruokalaskun. Sekin 1.367,25 euroa jäi maksettavakseni. En kyennyt nollaamaan laskua. Ruokakaupan pikalaskun saatuani jouduin ottamaan pankista tililleni 1.681,88 euron luottorajan, jolla sain laskun maksetuksi.  
 
 
 
En ole kutsunut ketään perhettäni raatelemaan. Silti Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen vallanneet omavanhurskaat sinne tunkeutuivat yhdessä 10 lasteni kummin kanssa ja raatelivat sen riekaleiksi. Totisesti minulla on ollut syytä nostaa heidän vääryyksistään valtakunnallinen meteli. Minulla on oikeus kertoa totuus heidän teoistaan ja niiden seurauksista.  
 
Olennaisin kysymys on  
 
1) minä olen puolustanut ja puolustan lapsiani ja perhettäni ja perustelen kantani Jumalan sanalla  
2) raatelijani puolustavat avioeroa ja perustelevat kantansa minua vastaan esitetyillä valheilla ja perättömillä väitteillä.  
 
Korostan. Minua ei ole moitittu, tuomittu tai rangaistu mistään. Työssäni minua on vain kiitetty ja palkittu.  
 
Arvaa, kumman osapuolen perustelut pitävät kumman sortuvat?  
 
 
 
Johtopäätökset  
 
Esittämäni asiat ovat totta. Elleivät, olisin joutunut herjauksesta, kunnianloukkauksesta tai muusta syystä tiilenpäitä lukemaan. Niin paljon asiaan on sotkeutunut maan isokenkäisimpiä typeryksiä. Koska kaikki, mitä esitän on totta, minua on yritetty laittomuuksia kaihtamatta vaientaa. Sitä SRK:kin on yrittänyt omia laiminlyöntejään peitelläkseen. Se ei onnistu. Minua ei vaienneta. On kohtuutonta, että uskovaisten joukosta ei laupiaita samarialaisia löydy yli 11 vuoden kirjallisella kerjäämiselläkään!  
 
Jos rauhanyhdistyksessä raadellaan sen jäsenen perhettä, tulisi SRK:n rientää apuun kertomaan harhaan joutuneelle yhdistykselle, että uskova ei hae avioeroa. Olen pyytänyt, maanitellut, kerjännyt ja anonut apua kirjallisesti 24.6.96-11.5.05 SRK:sta 102 kertaa apua saamatta. Siksi en apua ole saanut, koska omavanhurskaat riehuvat myös SRK:ssa, kuten tästä kirjeestä on luettavissa.  
 
Olen pyytänyt apua myös v 01 Ruukin, v 02 Maaningan, v 03 Muhoksen, 04 Nivalan ja 05 Perhon suviseuroihin vuosikokouksille ja puhujainkokouksille lähettämälläni postilla. Vieläkään en ole apua saanut. Olen pyytänyt apua vv 01-11.11.04 yhteensä 172 eri rauhanyhdistykseltä, yhteensä 373 kertaa. SRK:n toimenpiteitä odottavat rauhanyhdistyksetkään eivät ole Jumalan sanan mukaista uskoa halunneet puolustaa. Apua en ole niiltäkään saanut.  
 
Silti Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry toteaa Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisussa :  
 
5. Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi elämänikäiseksi liitoksi. (Matt. 19:6, Kor.7:10). Uudelleen avioituminen mahdollistuu Raamatun mukaan vasta puolison kuoltua. (1. Kor.7:39). Avioerojen lisääntymisen heijastevaikutteet näkyvät yhteiskunnassamme. Onhan avioero aina ihmisen sisäisessä maailmassa haavoja jättävä käänteentekevä muutos. Mikä onkaan lasten ja nuorten kärsimyksen määrä vanhempien lähtiessä eri teille! Yhteiskunnassamme tarvitaan elinikäisen avioliiton arvostamista ja vanhemmuuden tukemista, ks.  http://www.srk-oulu.net/index.php?p=artikkeli_1 .
 
Tämä tarkoittaa, että SRK ei noudata eikä toimi omien kannanilmaustensa mukaisesti!
 
 
 
(1. Tim. 5:20) Nuhtele syntiä tekeviä kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät.  
 
Olen toiminut Jumalan sanan mukaisesti ja nuhdellut syntiin joutuneita. Olen nuhdellut heitä heidän julkisista vääristä teoistaan, raamatun vastaisista toimintatavoistaan. Silti SRK on lähettänyt jäseniään ja eri puhujia puolustamaan täällä otettuja Jumalan sanan vastaisia tekoja. Olen peräänkuuluttanut rakkautta, mutta vieläkään, yli 11 vuoden jälkeen, lapsiani ja minua kohtaan ei ole osoitettu rakkautta. Miksi? Siksi, koska SRK:ssa ei vallitse Jumalan mielen mukainen rakkaus.  
 
(1. Joh. 4:8) Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.  
 
(Sir. 1:14) Rakastaa Jumalaa on kaikkein kaunein viisaus.  
 
Miksi SRK tai mikään taho, joilta olen apuani pyytänyt, ei ole rientänyt auttamaan tai lähettänyt muita auttamaan minua, kun sitä olen SRK:lta ja muilta rauhanyhdistyksiltä anonut? Vaikka Jumalan sanassa opetetaan:  
 
(Jaak. 1:22) Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne.  
 
(Gal. 6:10) Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.  
 
(Jaak. 4:17) Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.  
 
 
 
SRK:n sääntöjen 5 §:n mukaan: Jos jäsenyhdistys haluaa saada asian SRK:n kokouksessa käsiteltäväksi, on se kirjallisesti lähetettävä johtokunnan valmisteltavaksi vähintään kuukautta ennen kokousta. Kaikki, jotka ovat saaneet minulta postia, ovat luku-, ymmärrys- ja/tai toimintakyvyttömiä. Vieläkään en ole saanut pyytämääni apua. Silti tilaisuuksia tämän sääntöjen paikan mukaiseen toimintaan on ollut kyllin v 96 alkaen.  
 
Vasta v 03 Muhoksen suviseuroissa SRK:n vuosikokous erotti Jaakko Suomalan SRK:n johtokunnan tehtävistä. Se ei riitä. Muhoksen suviseuroissa oli riittävät perusteet vapauttaa SRK:n tehtävistä myös Matti Lääkkö, Pekka Vuonokari, Ari-Pekka Palola, Jussi Hyvärinen, Aarno Haho, Tuomas Hänninen sekä vapauttaa SRK:n jäsenyydestä Lappeenrannan, Tampereen ja Helsingin Rauhanyhdistykset sekä niiden nimeltä mainitut jäsenet ja lukuisa joukko muiden jäsenyhdistysten nimeltä mainittuja jäseniä, kuten Teuvo Mononen, K ja Ilpo Mehto, Eero Salin, Samuli Pentikäinen, Juhani Alaranta jne.  
 
 
 
(1. Tim. 5:20) Nuhtele syntiä tekeviä kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät. Minä varoitan kaikkia Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen ja SRK:n vallanneiden omavanhurskaudesta!  
 
Siionilta kysyn, kuinka kauan tällaiset pakanat voivat toimia sen rakkaudessa?  
 
V 07 suviseuroihin mennessä tulee rauhanyhdistysten erota toimintakyvyttömästä SRK:sta ja pitää suviseuroissa uuden Rauhanyhdistysten Liitto (SRL) ry:n perustava kokous, johon rauhanyhdistykset liittyvät. Rauhanyhdistysten on ryhdyttävä asian vaatimiin toimenpiteisiin omavanhurskaiden erottamiseksi enempää lampaita raatelemasta!